Once again, my stepfather yelled at me. I cried because of it. 

I don't cry easily, but it hurts so damn much to be yelled at and blamed for this and that day in, day out. I just can't stand psychical hurting, never had. <___< Nowadays feels like that no matter what I do, I always do it wrong in his opinion.

Sigh. At moments like this, I'm incredibly happy that I move soon to Savonlinna.

Today me and my mother were just blabbering about almost everything, like we usually do. Suddenly she said that she could consider to get an Paypal-account to herself, so I could use it as mine(as underaged person, I should wait two long YEARS to get my very own PP-account, gee, I've already waited that much!). You can bet that I almost died by happiness(I never excepted she would do such a favor for me). Seems like mothers can surprise too!  :D

Now I just have to read more info of PP and how it actually works, and then simply tell the same things to my mom. Oh I'm so excited already! I so wish we can get her an PP-account soon, so I can shop internationally on my own, at last. >w<

Aaaaaand nothing else to say, actually. Except I run out of skin coloured felt and I've to buy some more ASAP. I already wanna continue sewing mah newest creation. :E

 

So yeah, some of you may already know that I'm making a Glaceon cosplay at this moment. I've four days time to finish it, so I could wear it at Desucon, but I'll manage, somehow. '] Today I kind of finished the head and decided to share some pictures. Enjoy~

On the home stretch~!

I had to cover only the ears with slices of newspaper. And if somebody wonders - that white stuff in the bucket is paste which is usually used to attach wallpaper on walls(duh).  :---D My parents like my hobby very much(like they always do), so they they put me to do the head in our bathroom. I would had done the whole thing on our kitchen's table, but my stepfather kept shouting that I'll only garble everything. Gee, no need to yell. I would have covered it, so paste wouldn't have caused any mess.
Ugh, my back still hurts because of sitting on the floor for many many many hours. Thank God I finished it already. x___x'
 

 
Pics. o/


And the finished thing! ^3^ I know it looks like a piece of shit now, but tomorrow I'm gonna add the so called "skin" on it. Let's see if I take new pics tomorrow too, but yup, that's all for today. Bedtime~~ =w=/
 

Sorry, this entry will be in Finnish this tiem. It's about 22 o' clock in the evening and after a long school day I feel kinda tired. @A@'

Hohhoijakkaa, nyt sitä sitten ollaan taas vuoden iäkkäämpiä, eikä tarvitse hyysätä vieraiden laumaa nurkissa. Tosin mukavat syntymäpäiväjuhlathan ne olivat, ei siinä mitään. Viimeinkin on myös r a h a a. Säästöön kyllä taitaa suurin osa mennä, jos nyt sinne lukioonkin pääsisi, niin eivätköhän ne oppikirjat riistää varojani. Tosin loppupeleissä taitaa käydä niin että kesän con-reissujen jälkeen tulee huomattua "huppista keikkaa, mihinkäs ne rahat menivät". Köh köh, raha kiertäköön. 'D

Viikonloppu sujui muutoinkin sangen mielekkäissä merkeissä, kun pitkästä aikaa sain seuraa tänne korven keskelle. Siinäpä sitten kaverin kanssa meni lauantai lähes kokonaan Resident Evilin parissa. Ensimmäiset pyöreät 4 tuntia kului PS2:lle tehtyä RE 4-peliä pelailtaessa. Enpä olisi uskonut jollain tavalla pitäväni zombie-peleistä ja niiden pelaamisesta. Vähän säälittävänhän näköistä se meidän pelaamisemme tosin oli kun joka kymmenes minuutti kiljuttiin kuin veitsi olisi kurkulla. Kyllähän se olisi pitänyt odottaa että zombie-aiheisessa pelissä on jotain parasiittejakin, muttei sitä ensin odota tapaavansa susia joiden selästä purskahtaa lonkeroita taikka pikku Titanicin kokoisen mutaatio-pyrstösammakon tulevan järven selällä kimppuun. Mutta siis, illalla "RE-teemamme" jatkui RE: Apocalypse-elokuvan parissa. Myönnetään, ystäväiseni taisi koukuttaa minut kiitettävästi RE:hen.

Sunnuntaina ohjelmistomme ei kummemmin muuttunut synttäreistäni huolimatta. Vieraita tuli ja meni, mutta kun kolmas kaverini viimein saapui paikalle päädyimme, kappas vaan, pelaamaan taasen RE 4:sta. Kolmisin se oli kyllä hauskaa, paitsi pelaaminen oli aikas perseestä TV:n näytön liiasta tummuudesta, eikä kakea löytynyt tietysti mistään (tosin minulla on kutina että se on entinen tapaus muutenkin). Vielä tämän hilpeyden lisäämiseksi pelissä oli totta kai yö. Jee, pimeää ja zombeja örveltää vastaan joka kannon ja kivenkolosta. :--D
Pelaamisen jälkeen rumba vain jatkui ja päädyimme katsomaan RE: Extinction-elokuvaa katsellen. Suoranaista laatuaikaa meilläkin. Kohta silmissä ei vilise muuta kuin epäkuolleet ja muut örveltäjät... |D Mutta tulipahan sen jälkeen jotain muutakin sählättyä. Muun muassa Bolt-pehmoni koki brutaalin käsittelyn.

Oh, my poor Boltie. Hänestä tulee tuossa mieleen iloinen, pullaposkinen kissa, joka on juossut iloisesti seinään. Muitakin "ilmeitä" Bolt ehti kokea ennen kuin ystäväiseni muovasivat hänet ennalleean. Halvat huvit meilläkin. Köh. ´n__n`

Mutta jees, ystävät sitten hilppaisivat kotio siinä seitsemän maissa. Koiramme olisi totta kai tahtonut vieraiden jäävän, hän kun on aina niin mielissään saadessaan huomiota muilta ihmisiltä. Varsinkin nyt kun hänellä on oikea etutassu siteessä, kynsi kun piti poistaa osittain. Onneksi enää ei kauaa tarvitsi suojata tuota tassua, paranemaan päin kun on menossa. Lenkeillä lähteminen on nyt aika tuskastuttavan hidasta, kun pitää suojata tuo tassu ensin kumihanskalla ja sitten vielä vauvan kuratossulla.

...Tosin onhan Romeo aika herttainen tuo sinisen töppösensä kanssa. :'3

Ja taisi olla tiivistettynä viime päivien tapahtumat. Koulussakaan ei ole mitään ihmeellistä nyt (luojan kiitos), paitsi matikan koe ja venäjän valtakunnallinen koe tässä parin viikon sisällä. Hmm, maanantaina tulee höpistyä kaikkea sekavaa, taidan lähteä lataamaan akkuni tältä päivältä. '}

Niin paljon kaikkea pikku kivaa onkin kerennyt tapahtua tässä. Ihanan herätyksen sain mm. torstaina kun heräsin siihen että ovikello soi. No siellähän oli jotkut kiertelevät Jehovan todistajat kaupustelemassa lehteään. Olihan siine tilanteessa jotain koomista kun säntään ovelle hätäpäissäni vetäen vain jotkut housut matkalta jalkaan. Siinä minä sitten avaan unenpöppörössä oven sepalukset auki ja hiukset sikin sokin. Ja koira huusi kuin hinaaja. Uskoisin etteivät ihan heti tule toiste "kylään". :''D

Uuteen roolipeliinkin onnistuin jo tutustumaan, vaikka niin syvästi olinkin vannonut etten enää koira-RPG'hin kajoa. Toisinpa kävi, mutta sota-asetelma on aina niin mielenkiintoinen niin minkäs sille luonnolleen voi. Ihan mukavaahan tuolla Cave Canemissa onkin loppujen lopuksi ollut. Taidanpa jäädäkkin sinne "asumaan". |D

Hiihtolomaakin on tullut vietettyä mukavasti. Kaveritkin pääsivät piipahtamaan meillä ja siinä sitten korttia pelailtiin(jonka jälkeen siirrytiinkin hetkeksi PS 2:n ääreen).
Kismittää kuitenkin riivatusti kun pitäisi lukea, ah, niin ihanaan venäjänkokeeseen sekä tehdä maantiedon tutkielma valmiiksi. Ei kivaa loma tekemeistä todellakaan. Mutta pakko, en halua että numerot alenee, ja täytyyhän minun asaitakkin ne nettiostokseni. Kyllä se kuitenkin kyrsii vaikka kuinka optimistisesti ajattelisi. Meep. TAT

Kohta puoleen varmaan porukatkin herää ja sitten saankin menä ulkoiluttamaan meidän koiraa, joka onkin nyt  "vaari". Mokoma on onnistunut murtamaan yhden etuhampaistaan jossain. Kompastunut nietoksessa tms? Ja taas saa juosta lekurin tykö. 8'D
Nyt on kuitenkin hyvä kun ulkona on tällä hetkellä kirkas sää, ei tuiskuta mitään tai muuta inhaa. Ja pian tuleekin se rakasmani vuoden aika: kevät. Hyvästi lumi ja kylmyys, tervetuloa hiirenkorvat ja lämpö. \o/

Yksi päivä koin kuitenkin järkytyksen. Huomasin koulupäivän jälkeen että rakas, pieni ja suloinen kännykkäkoruni oli kadonnut huitsulan kuuseen. Pelkkä orvonoloinen naru vain siinä kännykässä sitten roikkui. Ja minä kun ehdin kiintyä siihen. T___T


Nyt kun olen tälläinen vähäpuheinen taas tänään, niin kirjoittelenpa sitten toiste jotain jännää taas. <D